Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 22.11.2009 klo 12:00


Takaisin

Alasti


Ikaalilainen tuttuni kirjoitti runokirjan ja antoi sille nimeksi Alasti. Minä annoin tälle kolumnille saman otsikon. Yksi syy on lukijan mielenkiinnon herättäminen, mutta myös syvällisempi syitä otsikolle löytyy.

Kerrottakoon jo tässä  vaiheessa, että olen esiintynyt alasti sekä radiossa että televisiossa. Mitä järkeä on esiintyä radiossa alasti, eihän se näy, voisi joku sanoa. Kyllä näkyy ja kuuluu. Kuulija muokkaa kaiken kuulemansa perusteella omassa päässään mielikuvia koko ajan.

Tamperelaisen radio 957:n pojat olivat keksineet ohjelman, jossa mielenkiintoiset tamperelaiset henkilöt vuoron perään vierailivat saunomassa alasti toimittajien kanssa. Ohjelman idea oli se, että henkilöt ilman vaatteita ovat avoimempia ja paljastavat kaiken, koska mitään ei voi piilottaa.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki haastateltavat suostuivat. Eräs korkeassa asemassa oleva virkahenkilö ei suostunut saunomaan, vaan ohjelma nauhoitettiin muualla ja sen sekaan miksattiin löylynheittoa sekä kiukaan sihinää. Sen, että kyseessä oli jekutus, kuuli ihan selvästi.

Urho Kekkonen riisui aikoinaan neuvostoliittolaisia kenraaleita, jos ei aseista, niin ainakin asetakeista. Nämä, kun ehdottivat yhteistä sotaharjoitusta Suomen kanssa, niin Kekkonen sanoi, että mennään saunaan. Siellä kenraaleilla ei ollut muita enempää arvovaltaa.

Itse kukin armeijan käynyt muistaa, kuinka tuvassa hengailtiin ja jos joku tuli ovelle huutamaan jotakin, ensimmäiseksi katsottiin huutajan kaulukseen ja, jos siellä oli enemmän rautaa kuin omassa, niin toimittiin.

Siitä TV:ssä alasti olemisesta piti vielä kertomani. Olin aikoinani Suomen luonnonsuojeluliitossa kaavoitusasiantuntijana. Silloinen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam oli kovasti vapauttamassa rantojen rakentamista. Ajankohtainen kakkonen keksi, että he haastattelevat ensin Enestamia ja sitten minua. Tiesimme, että Enestam istuu virkapöydän takana tumma puku päällään ministerin arvovallalla. Tähän tarvittiin vastakohta. Ehdotin kuvauspaikaksi kesämökkiäni. Toimittaja ehdotti, että nousisin sukelluksista, ensin ei näkyisi mitään, sitten käsi, pää jne. Totesin, että en ole mikään Johnny Weissmyller ja ehdotin, että pistän saunan lämpiämään ja annan haastattelun saunan portailla. Lopuksi saunoin ja menin uimaan.

Ikaalilainen naapurini oli nähnyt ohjelman illalla ja kertoi katsoneensa seuraavana päivänä vielä uusinnankin. Minä ihmettelin tätä kovasti; olihan Sinikka nähnyt minut monesti leikkaamassa ruohikkoa pelkät pikkupöksyt jalassa.

TV:stä tuli muuten hiljattain Marlon Brandon läpimurtoelokuva Alaston satama ja Suomen televisio esitti 1960-luvulla amerikkalaista TV-sarjaa Alaston kaupunki.


Takaisin