Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 20.6.2010 klo 20:25


Takaisin


Eläimellistä


Menin kaverini kanssa tamperelaiseen ravintola Telakkaan noin 15 vuotta sitten viettämään ns. hauskaa iltaa. Jossain vaiheessa iltaa paikalle pamahti paikallinen eläinaktivisti, joka jotenkuten tiesi minut, kuten minäkin hänet. Koska paikalla ei ollut muita hänen tuttujaan, tuli hän pöytämme luokse vaihtamaan kuulumisia. Koska meillä ei ollut ylimääräisiä tuoleja, polvistui hän viereeni. Hän kertoi ihailevansa sinnikkyyttäni ja toimintatapojani. Minäkin myönsin tietäväni hänet ja kerroin kuulleeni hänestä vain hyvää.

Näiden kohteliaisuuksien vaihtamisen jälkeen päästiin asiaan. Tuohon aikaan julkisuuteen olivat tulleet ns. kettutytöt ja uusimuotoinen eläinaktivismi, jossa yön pimeinä tunteina iskettiin turkistarhoihin ja päästettiin eläimet vapaaksi. Koijärvellä aikoinaan 1979 toimimme avoimesti päivän valossa, omilla kasvoillamme ja asettaen itsemme alttiiksi. Sanoin, että se ensimmäinen kettutarhaisku oli ehkä strategisesti OK, koska sillä saatiin nostettua kissa pöydälle, mutta korostin sitä, että laajamittaisempi toiminta johtaisi avoimeen sotaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että otteet kiristyisivät puolin ja toisin. Kaveri nyökkäsi ja sanoi minun olevan oikeassa. Kettutytöt olivat tulleet julkisuuteen, aloittaneet uusimuotoisen eläinaktivismin ja sitä kautta aloittaneet keskustelun turkistarhauksesta ja sen lopettamisesta. Kaikki lisäiskut olisivat turhia ja lisäisivät vihaa puolin ja toisin. Lisäksi lintuharrastajana en haluaisi yhtään uutta supia tai minkkiä Suomen luontoon entisten lisäksi.

Hyvästelimme kaverini kanssa tämän eläinaktiivin. No, seuraava kerran näimme hänen naamansa televisiouutisissa. Kuulimme, että hän ensimmäisenä Suomessa oli saanut hauleja perseeseensä erään turkistarhaajan poltettua päreensä. Jälkeenpäin ajattelin sitäkin, että jos suojelupoliisin tyypit olivat jo Telakan aikoihin tämän eläinaktiivin perässä, niin varmaan näkivät hänet polvillaan vieressäni ja ajattelivat, että annoin viime hetken ohjeet ennen ratkaisevaa iskua ja siunasin vielä turkistarhaiskun.

Jotta ilta olisi täydellinen, niin kerrottakoon miten minulle ja pitkän linjan ympäristöaktiivitutulleni, jonka kanssa olin siis Telakalla tuntitolkulla istunut maailmaa parantamassa, kävi myöhemmin illalla: Meitä alkoi jossain vaiheessa niin sanotusti huikoa hiukan. Päädyimme siihen, että matkalla kämpilleni voisimme poiketa MacDonalds´issa syömässä parit hampurilaiset. Hän kasvissyöjänä voisi syödä kalaburgerin ja minä jonkun mahdollisimman ison burgerin.

Miten kävikään. Mäkkärin edessä oli tietysti joku luonnonsuojelijoitten mielenosoitus MacDonalds´ia vastaan. Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikaisina työntekijöinä meillä ei kerta kaikkiaan kantti kestänyt mennä Mäkkärin ovesta sisään. Niinpä jouduimme vielä nälkäisinä painumaan pehkuihin.

Takaisin