Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 20.6.2010 klo 20:40


Takaisin


Hyviä haviksia


Minulta usein kysytään, mikä on paras luontohavaintoni. Kysymykseen on vaikea vastata, mutta pari hyvää ehdokasta kyllä on.

Ruovesi, Siikanevan soidensuojelualue 1975: Istun suosaarekkeessa syömässä eväitä. Aukeaman toisella puolen on kalasääsken pesä. Yhtäkkiä kalasääski lentää lahna kynsissä kohti pesää. Pesällä se repii kalaa ja antaa palasia puolisolleen ja poikasilleen. Vieressäni olevan näreen nokkaan lentää raidakas pieni jalohaukka. Eihän tuolloista olekaan ajattelen, kunnes keksin, että kyseessä on nuori käki. Uskomatonta; samaan aikaan voin seurata kalasääskiperheen ruokailua ja katsella käkeä. Parempaa ei voi olla! Saman tien tuulihaukka hyökkää kalasääsken pesälle.

Liminganlahti 1995: Klassinen tapaus; minä syön eväitä, muut tähyävät parin kilometrin päässä lahden toisella puolen syöksyilevää muuttohaukkaa kaukoputkillaan. Kiikarini eivät kanna sinne asti. Edessämme sadan metrin päässä on hanhiparvi ruokailemassa. Ne ovat kaikki merihanhia, on ornitologituttuni minua valistanut.  Taivaalta laskeutuu kaksi hanhen näköistä ja kokoista lintua, joita en tunne. Muut katselevat muuttohaukan syöksyjä. Kuiskaan varovasti kaverilleni, mitä nuo kaksi ihmeen näköistä hanhea vieressämme ovat. Kaverini kohottaa kiikarinsa ja alkaa hymyillä. Sano jo, tiuskin. Ruostesorsia, hän sanoo tuskin kuultavalla äänellä. Kaikki unohtavat muuttohaukan ja kääntävät katseensa supersorsiemme suuntaan. Mikä on nimesi, kysyy joku. Sitten hän lähettää lintumiesten piippariverkkoon viestin kahdesta ruostesorsasta. Kuinkahan moni bongari heräsi viestiin ja lähti puolipukeissaan ajamaan huimaa ylinopeutta kohti Liminganlahtea?

Galapagossaaret 1998: Suomessa on tavattu 450 lintulajia, Galapagossaarilla 45. Saaret ovat kuuluisia Darwinin peipoista eli siitä, että lajisto on kotoperäistä. Saaret ovat olleet kauan irti muusta maailmasta ja lajit ovat kehittyneet omiksi alalajeikseen. Saarilla tavataan vain yksi päiväpetolintulaji, Galapogoksen hiirihaukka, paikallinen oppaamme viisaa meitä. Olemme kierrelleet 10 päivää saaria, jotka mielestäni ovat identtisiä. Muut lähtevät taas kiertämään yhtä saarta. Alan olla täynnä sinijalka-, punajalka- ja naamiosuulia. Jäänkin rannalle Piippa-nimisen naisen kanssa. Muiden lähdettyä iso, vaalea jalohaukka pyörii korkealla yllämme. Annan sen tieteelliseksi nimeksi Piippa helin löytäjiensä mukaan. Kun muu väki palaa, he eivät usko havaintoani vaan katsovat vieressäni lojuvaa Malibu-pulloa. Ilmoitan voivani juoda litran Malibua ja silti tuntevani hiirihaukan. Minulta kysytään, mitä lintua se mielestäni muistutti. Tunturihaukkaa, vastaan. Lopulta he myöntyvät, että muuttohaukka saattaa joskus harvoin eksyä Galapagossaarille.

Ja jos kotiinpäin vedetään, niin kyllä toissavuotinen kattohaikara Kurinperänlahden lintutornilla säväytti.


Takaisin