Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 25.8.2014


Takaisin


Elämäni Joulut


1950-luku: Synnyin 13. tammikuuta 1957 Nuutin päivänä, joten myöhästyin vuoden 56 Joulusta parilla viikolla.  Ainoa asia, joka tuosta ajasta jäi elämään oli sanonta: Hyvä Tuomas Joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi. Joulukuusi oli meillä perinteisesti synttäriini saakka ja heitettiin sen jälkeen pihalle.

1960-luku: Jouluun liittyi paljon valmisteluja, kuten koristeitten ja ruokien tekoa itse. Ehkä hieman yllättäen ruuista ovat parhaiten jääneet mieleen tanskalaiset omenat ja appelsiinit, jotka saapuivat kauppoihin Joulun alla. Nykynuorten on ehkä mahdotonta tajuta tätä, koska vaikka mansikoita raahataan jatkuvasti jostain päin maapalloa kauppoihin ja niitä saa ympäri vuoden. Kuinkahan ennen wanhaan ollenkaan pärjättiin, kun ei saatu vaikkapa uusi-seelantilaisia kiivejä.

1970-luku: Meillä oli kavereitten kanssa metsäyhtiö Enqvistiltä 300 markalla ostettu metsäkämppä Ruoveden Siikanevan reunalla. Sinne kymmenen kaltaistani lähes parikymppistä kokoontui Joulun viettoon nyyttikesteihin. Minä perinteisesti toin kämpälle kinkun ja väkevää sinappia. Pojat jostain syystä kastoivat sinapin uudelleen Harrisburgiksi 80-luvun alussa yhden ympäristöonnettomuuden jälkeen. Niillä kuulemma oli jotain yhteistä. Kerran eräs Elias toi kämpälle Joulun viettoon ranskalaisen tyttöystävänsä, jolle uskottelin, että suomalainen Joulutapa on saunoa kolmen tunnin välein. Elias katsoi pari päivää tyttöystävänsä ja meidän poikasakkimme saunomista kunnes kypsyi hommaan.

1980-luku: Äitini antoi minulle lahjaksi muutamia Kansallis-Osake-Pankin osakkeitta. Minä en halunnut ruveta porvariksi enkä pörssikursseja seuraamaan. Niinpä ensimmäisenä arkipäivänä myin osakkeet ja vietin niillä rahoilla uuden vuoden tienoon ravintola Tillikassa. Itse asiassa taisin tuolla reissulla tavata lasteni äidin ensi kerran.

1990-luku: Ehdottomasti merkittävin 90-luvun Joulu on 1999, sillä minusta oli muutama kuukausi aiemmin tullut isä. Esikoisemme oli täysin vienyt sydämeni ja muutenkin perhe-elämämme kukoisti.

2000-luku: Yksinäinen Joulu. Olimme eronneet lasteni äidin kanssa ja sopineet, että lapset ovat joka toinen Joulu hänellä ja joka toinen minulla. Sain innovatiivisen idean: Laitan Cd-soittimen soittamaan taukoamatta Leevi and the Leavingsin Keskiviikko albumilla olevaa kappaletta Jouluaattona kännissä ja juon koko Joulun. Innovatiivinen idea jäi kuitenkin idea-asteelle.

2010-luku: Lapset ovat jo isoja. Olemme Särkijärven mökillä. Vuonna 1927 rakennettu saunamme on kuuma. Ulkona on pehmeää, puhdasta, vastasatanutta lunta ja kolme alastonta ihmistä ja yksi koira kirmaavat pihalle kierimään lumessa pimeässä Jouluyössä.

Hyvää Joulua kaikille!




Takaisin