Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 2.7.2008 klo 11:45


Takaisin



Kahletoimintaa Koijärvellä


Pääsiäinen 1979. Paikalliset maanviljelijät perkaavat Forssan Koijärven laskuojaa pitääkseen 16 hehtaaria porkkanapeltoa kuivana. Normaalisti järven vedenpinnan lasku on laitonta, mutta ei tässä tapauksessa. Koijärvi kun ei ollut asiakirjojen mukaan järvi, vaikka oikeasti olikin. Järvi, jossa oli vettä, kaloja ja paljon lintuja. 

Koijärvi yritettiin kuivata 1900-luvun alussa, mutta kuivatus epäonnistui. Siitä huolimatta se merkattiin karttoihin kuivamaaksi. Ihmisen toimesta syntyi kuitenkin lintuparatiisi. Suomen kolmanneksi paras lintujärvi. 

Laskuojan perkauksen seurauksena vesi valuu ja järvi itkee kuolemaansa, mutta kukaan ei tee mitään. Huonon uutispäivän seurauksena TV-uutiset kertovat tilanteesta. Viikon päästä mitta on täysi. Toistasataa luonnonsuojelijaa eri puolelta maata lähtee paikalle, tarttuu lapioihin ja tekee laskuojaan neljä patoa. Suora toiminta Suomessa on alkanut! 

Luonnonsuojelijat pystyttävät leirin laskuojan partaalle. Viranomaiset ovat hämillään. Ei tiedetä kenelle asia kuuluu. Laskuojan perkaus oli laillista, mutta sen patoaminen ei. Näin tulkitaan lakipykäliä. Nuorten aktiivien toimintaa verrattaan Lapuan liikkeeseen, joka otti oikeuden ottamiseen omiin käsiin. Omiin käsiin oikeuden ottavat myös satakunta eläkeikäistä maanviljelijää, jotka tulevat purkamaan luonnonsuojelijoitten padot. 

Kuukautta myöhemmin tilanne kiristyy äärimmilleen. Helsingin vesipiiri on tuonut paikalle raskaan kaivinkoneen ja pieni puropahanen aiotaan levittää ”Saimaan kanavaksi”. Jos kaivinkone pääsee järven rantaan saakka, on järvi tuhon oma. 

Perjantaina 18.5. luonnonsuojelijat pysäyttävät kaivinkoneen kahliutumalla siihen. Tiedotusvälineet ja poliisit tulevat paikalle. Ketään ei kuitenkaan pidätetä, vaan poliisit antavat aikaa maanantaihin irrottautua kaivinkoneesta. 

Tilanne on täysin lukossa. Maa- ja metsätalousministeriö ei halua käyttää 70 vuotta sitten laaditun luonnonsuojelulain suomaan pakkolunastusoikeutta ensi kertaa Suomessa. Teitä ja voimalinjoja varten maita on iankaiken valtiolle yleishyödylliseen tarkoitukseen. Luonnonsuojelu koetaan kuitenkin sosialisoinniksi. Sisäasianministeriön ympäristöosasto ei voi puuttua asiaan, koska se ei kuulu sen toimenkuvaan. Vähä ympäristöhallinto on hajallaan. 

Maanantaina 21.5. aamuvarhaisella kaivinkone käynnistyy. Se yritetään pysäyttää uudestaan. Kaivinkoneen kuljettaja siirtää koneen turvalliseen paikkaa, jotta se ei lonsoa laskuojaan. Luonnonsuojelijat kahliutuvat koneeseen ja poliisit saapuvat paikalle ennätysajassa. 35 luonnonsuojelijaa viedään putkaan. 

Kinastelu järven kohtalosta jatkuu koko kesän. Poliisivartiossa kanava ja vesipiirin virallinen lankkupato saadaan tehtyä. Padon korkeus on seuraava riidan aihe. Elokuussa 1979 leiri puetaan. Tulee uusi kevät ja Ympäristövuosi 1980. Kiista Koijärven vedenpinnan korkeudesta jatkuu. Kahlekuninkaat tuomitaan kaivinkoneeseen sekaantumisesta. Virallisesti pienen sakkotuomion syy on haitanteko virantoimituksessa olevalle virkamiehelle. 

Lopulta, kahden kesän kahinoinnin jälkeen, yhteiskunnallinen paine on niin kova, että järvi päätetään suojella. Ympärille rakennetaan penkereitä ja yläpuolen laskuojaan pumppuasema. Suomi saa myöhemmin ympäristöministeriön. Lintuvedet oman suojeluohjelman. Luonnonsuojelulaki uusitaan. Vihreä liike syntyy. Koijärvi-liikkeen johtaja Ville Komsista tulee Vihreitten ensimmäinen kansanedustaja. Ja kahdesta muusta Koijärven konkarista, Pekka Haavistosta ja Osmo Soininvaarasta, vielä myöhemmin ministerit.




Takaisin