Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 25.6.2013


Takaisin


Kärppäkesä


KärppäKärppäKärppä

Olen nurinkurinen ihminen. Minulla on kesäasuntona 1927 rakennettu huvila Tampereen keskustassa Hervannan ja Peltolammin välissä ja talvehtimispaikkana kerrostalo Ikaalisissa.

Mökilleni on matkaa 6 km linnuntietä ja 15 km autotietä Tampereen Keskustorilta. Naapurikseni tulee 13 500 asukkaan Vuores, ”Pikkukaupunki luonnon keskellä”, kuten mainoslause kuuluu. Tuplamäärä Ikaalisten vakiasukkaita on kohta reilun kilometrin päässä mökistäni. Erämaaluonteensa hyvin säilyttäneen järven yli tehtiin Tampereen pisin silta. Kuikan huuto kuuluu edelleen. Kuinka kauan, sitä tiedä en. Asuntomessuista ei yllättäen ole ollut haittaa mökillemenolleni. Sinisiä busseja näkyy Vuoreksen puistokadulla reilun minuutin välein, mutta henkilöautoja tuskin lainkaan.

Kotiuduin Ikaalisiin aina muutaman päivän mökkirupeaman jälkeen pyykinpesuun ja ruuan hankintaan. Mökillä oli rauhatonta, kun lapset tappelivat keskenään ja koirani kärpän kanssa. 6.7. ostin 1988 vuoden Suzuki PV 50 mopon. Sen jälkeen en sitä ole paljon nähnytkään. Mietin millaista oli 15 vuotta sitten. Mökilleni ei mennyt tietä. Ei ollut lapsia, koiraa, mopoa... Olen alkanut tuottaa melua niin paljon, että kohta Vuoreksen uudet asukkaat alkavat syyttää minua luonnon rauhan rikkomisesta.
 

Joka kesällä on ollut teema. Yksi oli Pupukesä. Metsäjänis oli hajottanut poikueensa pitkin tonttiani ja törmäsin ”hyvin” maastoutuneisiin pupuhin koko ajan. Yksi oli Kyykesä. Silloin kyitä näkyi runsaammin kuin normaalisti. Kun ei ollut lapsia eikä koiria, niin kyyt saivat alkuasukkaina olla rauhassa. Nyt lasten ja koiran aikana olen siirtänyt yhden kyyn Pirkkalaan, toisen Hämeenkyröön, kolmannen Ikaalisiin, neljännen Särkijärven toiselle rannalle, neljä nuorta kyytä Lempäälään ja yhden kyiden taivaaseen, koska hän oli niin pahassa paikassa, että kiinniotto oli mahdotonta.

Yksi oli Näätäkesä. Näätä oli tehnyt pesänsä alakerran katon ja yläkerran lattian välisiin sammalpehmikkeisiin. Koko kesän kuuntelimme kaiket yöt poikasten piirileikkiä pirttimme kattorakenteissa. Näätäeläimet tuoksuvat. Siitä kai tulee nimi haisunäätä. Joka tapauksessa mökkini pikkuveranta haisi kuin minkkitarha. Syksympänä, kun emo oli jo isojen poikastensa kanssa lenkillä, kävin naulaamassa terassin seinässä olleen reiän umpeen. Mökilläni on useampia pöllönpönttöjä, joissa näädät voivat yöpyä ja pesiä.

Tänä kesänä Lumikko (tyttäreni lempinimi) havaitsi kärpän. Seuraavana päivänä koirani Piiparinenkin näki sen ja tyttäreni piti mennä erottamaan tappelupukarit toisistaan. Ja sitä seuraavana päivänä poikani näki kärppäemon ja 3 kärpänpoikaa, jotka pyörivät kaivon, saunan kivijalan ja kivikon liepeillä. Sanonta kärppä viitenä kivikossa pitää paikkansa. Määrä 1 aikuinen ja 3 poikasta on arvio, joka perustuu polun yli peräkkäin juosseitten kärppien määrään. Määrä on noin arvo, sillä tarkempaan lukumäärään ei näin vilkkaitten eläinten kanssa päästy.
 



Takaisin