Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 2.7.2008 klo 11:45


Takaisin


Kateutta 

Kateutta on periaatteessa kolmenlaista. Amerikkalainen kateus on sitä, että näkee naapurilla jotain ja miettii miten saisi itsekin samanlaisen. Venäläinen kateus on sitä, että näkee naapurilla jotain ja miettii miten saisi sen naapurilta pois. Suomi on idän ja lännen välissä tässäkin asiassa. Suomalainen kateus on sitä, että miettii miten saisi sen naapurilta pois ja itselle. 

Minä olen kateellinen. En naapurilleni enkä mistään tavarasta. Kadehdin minua edeltävää sukupolvea. Uskomatonta miten hyvin 1940 ja 1950 luvun välissä syntyneillä meni kultaisella 60-luvulla. 

Ajatellaan vaikkapa amerikkalaisia autoja. Aina vaan isompia, komeampia ja kovempia kulkemaan. Muotoilijoilla oli vapaat kädet. Ei ollut tuulitunnelia, jonka takia kaikki nykyautot ovat samasta muotista tehtyjä. 

Ei ollut turvamääräyksiä. Auton konepellillä, lokasuojissa ja takasiivissä sai olla jos jonkinlaista kromattua lisuketta. Ei tarvinnut miettiä sitä, kuinka koristeet suolestavat eteen osuvat eläimet tahi jalankulkijat. Ei ollut turvavöitä vaan sai istua vapaana penkeillä ja pitää lapsia sylissä. 

Bensankulutus tahi moottorikoko ei kiinnostanut ketään. Bensa oli halpaa ja uusia öljylähteitä löytyi koko ajan. Vastaavasti kromin ja raudan hinta oli halpaa tehostuneen kaivostoiminnan kautta. 

Ydinvoima oli puhdasta ja turvallista. Maailman energiaongelma oli ratkaistu. Oppikirjassa oli kuvaparin, jossa toisessa ajoi pitkä musta hiilijuna ja viereisessä kuvassa joku piti valkoista sokeripalaa kämmenellään. Kuvateksti kertoi, että sokeripalan kokoinen pala puhdasta ja valkoista uraania tuottaa yhtä paljon energiaa kuin tavarajunallinen mustaa ja likaista kivihiiltä. 

Maailman ravinto-ongelma oli ratkaistu. Oli keksitty DDT, joka oli halpaa, turvallista ja täysin myrkytöntä. Maapallon viljantuotanto voitaisiin viisinkertaistaa. 

Korean sota oli sodittu. Vietnamin sota ei ollut vielä alkanut. Suomi oli maksanut sotakorvaukset. Kaikilla oli työtä ja toivoa. 

Yliopistoon pääsi opiskelemaan, jos jaksoi avata oven. Inflaatio söi opintolainan. Valmistuttuaan pääsi heti kunnalle tai valtiolle töihin. Ja inflaatio söi asuntolainan. 

Kuppa ja tippuri osattiin parantaa. E-pilleri oli keksitty. Vapaa seksi oli muotia… 

Miten jollain sukupolvella on voinut mennä noin hyvin? 

Nyt on AIDSia ja turvaseksiä ja sitäkin vain oman kumppanin kanssa. Inflaatio on hävinnyt. Lainat eivät ole ilmaisia. On sotia ja terrorismia. Valtio on pankkikriisin seurauksena velkaa ulkomaille. On työttömyyttä ja toivottomuutta. 

DDT olikin paha aine, joka myrkyttänyt koko maapallon eläimistön. Sitä löytyy niin Sinusta kuin minusta. Ja hyönteiset, joita sen piti torjua, ovat tulleet immuuneiksi. Kuivuus ja aliravitsemus vaivaavat laajoilla alueilla. 

Ydinvoima on kallista ja vaarallista eikä jäteongelmaa ole ratkaistu. Bensa ja metallit maksavat maltaita. Autot ovat pieniä ja ahtaita niin, ettei keskiverto ihminen meinaa sisään sopia. Linja-autossakin pitää käyttää turvavöitä ja pyöräillessä kypärää. Kaikki mikä on kivaa, on syntiä ja kaikki mikä maistuu hyvältä, aiheuttaa syöpää… 

Kadehdin edellistä sukupolvea. Kuinka se sai nauttia elämästä. Kadehdin lapsenuskoa ongelmattomasta elämästä. Nykyään on kauheaa. Mihin tahansa katson, näen vain ongelmia. Katson maalaismaisemaa, lauloin Fredi. Nyt näen siinäkin lehmän pierevän metaania, voimistavan kasvihuoneilmiötä ja sulattavan mannerjäätikön. 

Kadehdin ympäristötiedotonta edellistä sukupolvea. On yksi, jota en kadehdi: Tuleva sukupolvi. Koita kestää lapseni! 



Takaisin