Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 17.1.2012


Takaisin


Kauneus on katsojan silmässä

Ikaalinen sai uuden maamerkin, kun Teiharjuun nousi uhkea ja uudenaikainen tuulimylly. Se
näkyy komeana taivaanrantaa vasten asuntoni parvekkeelta. Sain jotain, josta olla ylpeä ja jota
näyttää vierailleni. Ikaalisissa on aikoinaan ollut kymmeniä tuulimyllyjä. Yleinen sukunimi,
Myllymäki, juontaa useassa tapauksessa mäkeen ja sen päällä olleeseen myllyyn, joka sähkön sijaan
pyöritti myllynkiviä. Uudessakaupungissa, on Myllymäki, jonka päälle on pystytetty erimallisia
tuulimyllyjä. On kontti- eli varvas-, harakka-, kehäsiipi- ja mamsellimyllyt. Mamsellimylly on
leveäperäinen ja harakkamyllyllä on pitkä pyrstö. Mikä nimeksi Ikaalisten uudelle tuulimyllylle?
Olisiko se kurkimylly pitkän kaulansa mukaan?

Tuulimyllyt on nimensä mukaisesti sijainneet tuulisilla paikoilla eli mäkien päällä. Siksi ne
ovat aina muokanneet maisemaa ja näkyneet kauas. Myös niiden ulkonäköön on aina kiinnitetty
huomiota. Nykyinen sorja kurkimalli on pitkällisen kehittelyn tulos sekä hyötysuhteen että
ulkonäön puolesta. Tuulimyllyjen lisäksi on muitakin maisemaa muokkaavia ja pitkälle näkyviä
rakennelmia.

Kirkontornit ja niiden ristit hallitsevat pikkukaupunkien ja maaseudun maisemia. Isoissa
kaupungeissa kirkontornit jäävät tehtaanpiippujen ja kerrostalojen katveeseen. Kun näen
kirkontornin, en ajattele, kuka ilkimulkku on pilannut kauniin maiseman vaan minulle tulee lämmin
olo kylästä, ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.

Kun merellä näen majakan, en kysy kuka perkele on raiskannut maiseman vaan kysyn, kuka on
piirtänyt tuon kauniin majakan, joka turvallisesti ohjaa meidät karikkojen ohi kotisatamaan.

Kun näen purjelaivan maston, en raivoa maisemaani tulleesta tikusta vaan ihailen kaunista, hiljaista
ja luonnon mukaan tapahtuvaa liikkumista.

Suomen luonnonsuojeluliiton aluepäällikkönä katsoin kauhulla joka kunnan korkeimpaan mäkeen
rakennettavaa hiihtohissiä ja surin suota, joka kyseisen mäen alapuolella on kaivettiin kuopaksi ja
raijattiin mäen päälle suuremman korkeuseron saamiseksi.

Luonnonsuojeluliiton kaavoitusasiantuntijana kyyneleet silmissä seurasin, kuinka Suomesta tuli
neulatyyny, kun kännykkämasto nousi mäen päälle ja toinen kilpailevan yhtiön viereisen mäen
päälle vaikka telemarkkinalaki sanookin, että mastosta pitäisi luovuttaa vapaita antennipaikkoja.
Lainsäädäntö ei koskenut linkkimastoja ja, kun joku lakipykälä keksittiin tietynkokoisten
mastojen luvanvaraisuuteen, oli liian myöhäistä. Joka mäen päällä oli valkopunainen masto, jonka
mastonnuppi yöaikaan hohtaa punaisena kuin puolukka…

Olen parikymmentä vuotta ostanut Vaasan sähköltä tuulivoimaa, joka alussa erilaisten tukien
ansiosta oli jopa edullisempaa kuin monen yhtiön normaalisähkö. Nyt olen valmis vaihtamaan
yhtiötä ja ostamaan ikaalilaista tuulivoimaa.

Takaisin