Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 15.8.2009 klo 12:19


Takaisin


Kuvauksellista
 

Vappu 1990. Pakkaan tavaroita. Olen lähdössä Vapun viettoon kaupunginvaltuutettu Satu Hassin ja kirjailija Tellervo Tuomisen kanssa. Onhan kaikki mukana? Kamera vielä kassiin ja sitten menoksi. Vilkaisen vielä pikaisesti Helsingin Sanomien kuukausiliitteen. Siinä on koko aukeaman kokoinen mainos, jossa on minun ottamani kuva. Herää kysymys, mistä on kysymys?

Otin kyseisen kuvan 11 vuotta aiemmin eli toukokuussa 1979 Forssan Koijärvellä. Kuvassa poliisi retuuttaa luonnonsuojelijakavereitani kaivurin viereltä mustaan maijaan. Olin lähettänyt kuvan Luonnonkuva-arkistoon käytettäväksi sopivassa yhteydessä. Nyt kuva oli päätynyt Helsingin Sanomiin jonkin firman mainokseen.

70-luvulla päänsärkyä  aiheutti Koijärvi, huutaa otsikko isolla kuvan yläpuolella ja kuvan alla on teksti Disperin auttaa sekä tuotteen logo. Ideologiseen käyttöön 1979 ottamani kuva päätyi 11 vuotta myöhemmin päänsärkylääkemainokseen! 

Meillä oli Sadun ja Tellun kanssa tarkoitus viettää ns. perinteinen Vappu ja minun oli tarkoitus ottaa siitä muistokuvia. Yhtäkkiä päähäni pälkähtää, että iloinen kuva Sadun ja Tellun Vapunvietosta päätyisi 11 vuotta myöhemmin päänsärkylääkemainokseen ja kuvan alla olisi teksti: Seuraavana päivänä he tarvitsivat Disperiniä.

Kaivan kassini auki ja jätän kamerani kotiin. Meillä oli privaatti Vappu. Kerrottakoon, että vuosia myöhemmin, kun Sadusta oli tullut europarlamentaarikko, niin jonkin naistenlehden toimittaja soitti ja kyseli Sadusta wanhoja juttuja ja kuvia. Sanoin, että en muista mitään eikä kuvia ole. Jekutin hieman: Muistikuvia oli – Disperinin tarpeesta huolimatta.

Tuttavani Heikki meni 1980 Ilomantsin Hattuvaaraan vastustamaan vesakoitten myrkyttämistä  lentoruiskutuksin. Heikki otti valokuvan puolukasta, jossa samassa varressa oli 16 tosi isoa, komeaa ja punaista marjaa. Heikkikin pisti kuvansa Luonnonkuva-arkistoon käytettäväksi ideologisessa työssä myrkytyksiä vastaan.

Pari vuotta myöhemmin Heikki poikkesi Alkossa. Se on sellainen kauppa, jossa myydään myrkyllisiä  juomia. Ainakin seuraavana päivänä on huono olo, jos juo liikaa. Yhden pullon etiketissä oli Heikin Ilomantsin Hattuvaarassa ottama kuva puolukasta. No, Heikin tapauksessa kuva tuli tavallaan oikeaan käyttöön, kun päätyi myrkkypullon kylkeen.

Edellistä kolumnia kirjoittaessani tietokoneeni kovalevy hajosi. Koneella oli Pohjois-Satakunnan jutun lisäksi lasteni kuvia viimeiseltä viideltä vuodelta. Onneksi tuttuni onnistui pelastamaan lasteni kuvat.

Mummoni ja vaarini mustavalkoisia valokuvia löytyy kenkälaatikosta. Miten käy tämän sukupolven kuvien? Kaikki räpsivät kamerakännyköillä ja muilla digivempaimilla kuvia, mutta kuinka moni niistä säilyy lapsillemme ja lasten lapsillemme?

Vinkki: Jos haluat, että  Sinulla on tulevaisuudessa menneisyydestä muitakin kuin muistokuvia, niin tee turvakopiota ja teetä kuvistasi kunnon kopiot ja laita ne albumiin Alma-tädin tapaan.


Takaisin