Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 20.6.2010 klo 20:42


Takaisin


Luonnonsuojelua


Kaverini oli erään pinta-alaltaan suuren, mutta väkiluvultaan pienen ei-pirkanmaalaisen kunnan ympäristösihteeri. Kunnassa ei ollut yhtään luonnonsuojelualuetta ja niinpä kaverini kelpo luonnon ystävänä väsäsi aloitteen erään mielestään edustavan alueen suojelusta luonnonsuojelulain nojalla. Illalla hän poikkesi paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kokouksessa ja sai yhdistyksen tekemään aiheesta aloitteen kunnalle. Seuraavana aamuna hän painui kunnanjohtajan juttusille, näytti itse kirjoittamaansa kirjettä ja kysyi, että mitä pitäisi tehdä, kun tällainen tuli postin mukana?

Aloite eteni normaaliin tapaan kunnan elimissä ja jossain luottamusmieselimessä joku viisas keksi, että eikö olisi hyvä hakata ensin se metsä ja vasta sitten rauhoittaa ko. alue, niin kunta saisi hieman tuloja. Näin sitten tehtiinkin.

Kun poikkesin seuraavan kerran kaverini tykönä, niin hän vei minut hakkuuaukealle ja kysyi tiedänkö mikä tämä on? En tiennyt. Se oli kunnan X ensimmäinen luonnonsuojelualue. No, 200 vuoden päästä tässä on hieno wanha metsä, kaverini totesi kyynisesti. Sen verran voin yllä olevasta ottaa takaisin, että kerron pirunpellon olleen pääsyy alueen rauhoittamiseen, mutta viereinen metsä hakattiin varmuuden vuoksi ennen rauhoituksen voimaantuloa kunnan taloustilanteen kohentamiseksi.

Täytyy tunnustaa, että sattuu sitä paremmissakin piireissä. Kesämökilleni ei aikoinaan vienyt tietä vaan sinne meni reilun parin sadan metrin pituinen mutkitteleva polku. Kutsuin kerran kasveja harrastavan tutun käymään mökilläni. Pois mennessään hän havaitsi yhden uhiksen eli uhanalaisen kasvilajin mökkipolullani ja ajatteli soitella siitä minulle myöhemmin.

Löysin puuvajastani kuivettuneen ja kovettuneen sementtisäkin. Mietin, mitä sillä tehdä. Päädyin siihen, että mökkipolullani on yhdessä kohtaa paha paikka ja heitin sementtisäkin siihen ja hakkasin sen lekalla parempaan muotoon. Kun tuttuni seuraavan kerran tuli mökilleni hän ei löytänyt uhista mistään ja päätyi siihen, että olen heittänyt kyseisen sementtisäkin sen päälle.

Pari vuotta myöhemmin hain lupaa autotien rakentamiseen mökilleni. Kävin kunnanvirastossa esittelemässä  tielinjausta viranhaltijalle. Eihän tielinjan alle jää mitään uhanalaisia lajeja, kysyi kunnan rakennusasioista vastaava virkahenkilö hymyillen minulta pilke silmäkulmassaan. Ei varmasti jää, eräs luontokartoittaja tuttuni on inventoinut maaston tarkasti, minä vastasin vaivaantuneena.


Takaisin