Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 2.7.2008 klo 11:45


Takaisin

Matkamuistoja 

Kyyjärvi, Suomi. Ajan ns. Sinistä tietä Vaasasta Viitasaarelle, kun tulee tarve poiketa pusikossa. Pysäytän auton linja-autopysäkille, astun muutaman askeleen tien sivuun ja ihailen edessäni näkyvää järvimaisemaa. Palatessani autolle näen pitkän kyyn ylittämässä tietä. Muutama metri paikasta eteenpäin on sininen taajaman nimen kertova kyltti: Kyyjärvi. – Paikka on nimensä mukainen. 

Tokio, Japani. Menen paikalliseen apteekkiin ja sanon Spiritus fortis. Apteekkari näyttää elehtien kuinka hän muka pyyhkii pumpulinpalalla käsivarttaan ja sanoo: Desinfektion. Hymyilen ja sanon: Yes. Apteekkari palaa pikkurillin kokoinen pullo muassaan. Näytän käsimerkein pullon kasvattamisesta isompaan suuntaan. Hän menee takaisin ja tuo isomman putelin. Ilmeestä näkee, että hän arvaa, että ainetta ei väärinkäytetä ulkoisesti. Japanissa saa halpaa pirtua apteekista ilman reseptiä. – Maassa maan tavalla. 

Baikaljärvi, Siperia. Superlatiivien paikka. Maailman vanhin järvi. Maailman syvin järvi. 20% maailman makeista vesistä yhdessä paikassa. Matkustan Pekingistä Moskovaan Siperian expressillä. Kuusi vuorokautta junassa yhtä päätä. Juna pysähtyy eräällä pienellä asemalla. Legendan mukaan jos juoksee kovaa, ehtii käväistä järvessä ja vielä takaisin junaan. Usean päivän junassa olon tylsistämänä alan uhota uintireissusta. Kun juna viimein pysähtyy kyseiselle asemalle, astun ulos pyyhe kädessä pihalle enkä näe koko järveä. Asema onkin kaukana rannasta. Samassa junan toisesta päästä hyppää mies ulos pyyhe kädessä ja alkaa juosta kylän halki. Huudan wait a minute ja saavutan hänet. Yhdessä juoksemme kylän halki järveä kohti. Rannassa on leiri. Siitä välittämättä riisun vaatteet ja heittäydyn heinäkuussakin jäiseen veteen. Muutama veto ja takaisin rantaan. Pikkupöksyt ja kengät jalkaan ja vaatteet kainaloon. Juoksemme kylän halki ja ehdimme junaan. Olen kuivunut ja lämmennyt juoksun aikana eivätkä kämppikseni usko minun uineen Baikalissa. Ravintolavaunussa tapaan toisen uimarin. Kättelemme ja onnittelemme toisiamme. Hän on kotoisin Englannista, mutta asuu tällä hetkellä New Yorkissa. Uinnin kunniaksi hän tarjoaa minulle lämpöisen pahanmakuisen oluen. Huuhdon sillä juoksun takia suuhuni tulleen veren maun pois. Kalevi Sorsa oli aikoinaan Baikalin työväen uimarien jäsen. Onko minulla mahdollisuuksia päästä jäseneksi vai hajosiko seura neuvostojen maan mukana? 

Helsinki, Suomi. Tulen Eduskuntatalon suunnasta ja yritän Mannerheimin tien yli Kiasman kohdalta. Liikennevalot on kytketty pois päältä ja astun suojatielle ja ehtisin reippaasti ennen autoja tien yli. Takaa kuulen pillin vihellyksen ja poliisi viittelöi minut takaisin jalkakäytävälle. Jään odottamaan ja ihmisiä alkaa kerääntyä taakseni. Lopulta tie on tyhjä ja lähden ylittämään tietä. Poliisi puhaltaa pilliin naama punaisena ja vaihdan juoksuun. Parikymmentä ihmistä lähtee perääni. Voi Herran Jumala, huutaa poliisi. Tiedän, että hänellä on takataskussa Glock, mutta en usko, että hän ampuu minua. Ajattelen, ettei hän voi jättää vartiopaikkaansa ja sakottaa minua. Onnistuneen operaation seurauksena ehdin junaan. Ravintolavaunussa kerron tapauksesta ja kuulen, että Vladimir Putin on käymässä kaupungissa ja hänen autosaattueensa takia tietä tyhjennettiin. Minä en seissyt asennossa Putinin ohiajaessa, uhoan vastapäiselle miehelle. 

Ikaalinen, Internet, Bittiavaruus. Seikkailen sivulta toiselle ja törmään Oodi urheiluseurojen nimille –keskusteluketjuun. Sieltä löydän tekstin, jossa hehkutetaan Suomen komeimmilla seurojen nimillä. Kirjoittajan mukaan ”Nimensä puolesta ykkösseura lienee Ikaalisten Nouseva Voima. Vahvoja haastajia ovat esimerkiksi Limingan Niittomiehet, Lehtimäen Jyske ja Rajamäen Rykmentti.” – Hyvä Ikaalinen! 


Takaisin