Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 12.6.2017 klo 12:00


Takaisin

Rautapuiston neuvos 80 vuotta! (26.3.2016)

Vuonna 1936 tapahtui Suomessa kaksi historiallisesti merkittävää asiaa: Urho Kekkonen täytti 36 vuotta ja Matti Järvenpää syntyi. Kekkosesta tuli Suomen pitkäaikaisin presidentti ja Järvenpäästä Suomen ensimmäinen Kierrätysneuvos, joka pilke silmäkulmassa ja oman arvonsa tuntien otti nimityksen vastaan. Kyrö Oy:n paperitehtaan eläkkeellä oleva sähkömies päätyi herrakaartiin.

Oma tuttavuuteni Matin kanssa alkoi 90-luvun puolivälissä. Kiersin Ritva Tolpan kanssa kylänraitteja katsastamassa. Joku Matti Järvenpää oli ilmoittanut Hämeenkyrön Särkijärventien kisaan. Ajoimme pikkutien risteykseen, kun pusikosta pomppasi esiin haalariasuinen partasuu käsiään heiluttaen. Ritva painoi pelästyneenä kaasua ja sanoi: Kauhea äijä - varmaan joku radikaali. Maalla näkee kaikkea, vastasin.

Lähestyimme Matin kotitaloa. Metsikkö oli täynnä romua: oli puskutraktoria, kaivinkonetta, bensa-aseman kylttiä. Kauhea romuvarasto, muistuta, että soitan ympäristösihteerille tai viranomaisille, sanoin. Romuajoneuvolaki ei koske omaa pihaa, jätehuoltorikos, jätehuoltorikkomus, roskaaminen, ajattelin mielessäni pykäliä, jolla päästä tapauksen kimppuun. Laki eräistä naapurussuhteista lienee paras.

Saavuimme pihaan, käänsimme auton ja palasimme risteykseen. Sama mies yritti pysäyttää meidät. Käännyimme risteyksestä toiseen suuntaan. Väärä suunta. Taas palasimme takaisin. Nahka-asuinen seisoi risteyksessä jonkun toisen kanssa. Pysähdy, kysytään noilta, sanoin. Päivää, etsimme Matti Järvenpäätä. – Minä olen, mutta ei tunnu seura kelpaavan, vastasi nahka-asuinen. Naamat punaisina esittäydyimme.

Kylänraitit rassattuamme Matti kysyi, haluammeko tutustua hänen puuhamaahansa. Kyllä, mielellämme. Näimme, kuinka hienosti vanhasta tavarasta ja sitä kunnioittaen Matti oli tehnyt koko metsän täyteen kantaaottavaa taidetta. Olimme aivan haltioissamme.

Tuo mies on maailman mestari, jos vain sarja löytyy. Sarja löytyi seuraavana keväänä, kun Suomen luonnonsuojeluliitolta tuli ukaasi tehdä jotain Nuukuusviikolla. Muistin Matin ja ajattelin, että voisimme nimetä hänet Kierrätysneuvokseksi. Esitys meni luonnonsuojelupiirin hallituksessa läpi ja niin Matista leivottiin neuvos.

Matti itse oli juonessa mukana ja otti nimityksen vastaan suurella nöyryydellä ja pilke silmäkulmassa. Sittemmin Matti on saanut Pirkanmaan kulttuurirahaston taideapurahan ja hänen upeasta Rautapuistostaan on tehty kirja. Rautapuisto on upea kuvakirja Matti Järvenpään puistosta. Kuten joku osuvasti totesikin: Teoksia ei voi sanoin kuvaille, ne on nähtävä! Kirjan uusitussa versiossa on kuvien lisäksi lyhyt selostus syntyhistoriasta.

Kierrätysneuvos Matti Järvenpää on viimeisen päälle keräilijä ja kierrättäjä. Hänen pihapiiristään löytyy niin Hämeenkyrön ainoa juna kuin sähköbussikin. Ladon seinällä on Tampereen poliisitalon vanha tunnus.

Matin teoksissa wanhoille rautaesineille ja työkoneille on annettu uusi elämä esineitä kunnioittaen. Jossain vanhassa hanassa Järvenpää on nähnyt kukkasen. Punaiseksi maalattuna minäkin näen sen. Matti on näkijä ja Rautapuisto hänen elämäntyö: Yli 50 erilaista patsasta tai veistosta löytyy pihasta tai aitoista sisältä tai seiniltä.

Ladon seinällä on monitaidetta. Kymmenet lättypannut vieri vieressä muodostavat komean näkymän ja muistuttavat Matin Alma-mummon maailman parhaista lätyistä. Ladon sisältä löytyy satoja kahvipannuja, jotka on sidottu narulla roikkumaan tuuliuruiksi ja silmän iloksi. Matti on tehnyt teoksensa pilke silmäkulmassa, mutta tosissaan. Harvinaisen fiksu mies neuvokseksi!



Takaisin