Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 15.8.2009 klo 12:20


Takaisin


Miehenlogiikkaa


Lähdin puntikselle eli ns. omalle lomalle Ilmavoimien viestikoulusta Tikkakoskelta. Olin sopinut armeijakaverin kanssa, että hän kirjaa minut elokuviin. Kotona Tampereella huolestuin kuitenkin siitä, että onkohan kaveri muistanut kirjata minut elokuviin. Niinpä soitin päivystäjälle ja kysyin, onko lentosotamies Helin paikalla vai onko hän kenties elokuvissa?

Päivystäjä tarkasti elokuvalistasta ja sanoi, että eipä ole elokuvissa. Saman tien hän alkoi kuuluttaa minua kasarmin kovaäänisten kautta. Tässä vaiheessa tajusin mokani. Päivystäjä sanoi, että nyt ei kyllä miestä löydy mistään. Minä sanoin, että ei minulla mitään asiaa hänelle ollutkaan. Vieressäni touhujani seurannut pikkuveljeni kysyi, että mikä järki oli ensin puntata ja sen jälkeen soittaa itselleen, että onko paikalla. 

Hiivin yöllä kasarmille. Päivystäjä ei löytänyt minua edelleenkään mistään papereista ja hipsin vain hiljaa mukaan miesvahvuuteen ilman sen kummempia seuraamuksia.

Aamulehden  pakinoitsija Matti Pitko kysyi eräässä paneelissa minulta, että olenko eläissäni tehnyt päivääkään rehellistä työtä. Vastasin hänelle, että olen aikoinaan Metsäntutkimuslaitoksella pyytänyt kokopäivätoimisena kenttäapulaisena myyriä yhden vuoden ja kolme päivää. Olisi tietenkin pitänyt vastata, että en ole päivääkään tehnyt epärehellistä työtä.

Siihen myyränpyyntiin liittyen; Olin Hausjärven ja Hikiän rajamailla autiotilan pihalla pukemassa maastovaatteita päälleni ja pohdin mihin auton avaimeni laitan, jotta en hukkaisi niitä. Keksin heittää avaimet tavarasäiliöön, koska siellä ne olisivat turvassa lukkojen takana. Samassa kun pamautin tavarasäiliön kannen kiinni, tajusin, että en saa tavarasäiliötä auki ilman avaimia!

Kävelin lähitaloon ja soitin sieltä Riihimäelle lukkosepälle ja kerroin ongelmasta. Häntä puolestaan kiinnosti taloudellinen tilanteeni, jonka vakuutin olevan hyvä. Niinpä hän hyppäsi autoonsa ja tiirikoi lukon auki. Koko viiden minuutin avausoperaatio kustansi 74 markkaa, joka suhteutettuna 1 661 markan kuukausipalkkaani oli iso raha.

Toissa kesänä lakkasin kuusikulmaisen huvimajani sisällä sen viideltä seinältä  kiertävää leveää penkkiä, kun silloin 7-vuotias poikani, keskustellessaan kanssani innokkaasti, istahti juuri lakatulle penkille.

Huusin hänelle kuin hinaaja ja huomautin, kuinka hän onnistui ryvettämään samalla kertaa molemmat kätensä, housunsa sekä pilaamaan juuri lakatun pinnan. Yhtäkkiä muistin, kuinka itse aikuisena maalasin puutuolin valkoiseksi. Kiersin tuolia pensseli kädessä ja ihailin työni tulosta. Paikkailin sieltä täältä. Ja lopuksi istahdin siihen.

Mitä muuta tuolilla tehdään, kuin istutaan? Sikäli toimenpiteeni oli aivan luonnollinen. Pyysin pojaltani anteeksi, että sillä lailla huusin hänelle. Ja kerroin omasta tuolinmaalausoperaatiostani.

Istuminen vastalakatulle penkille merkitsi vain yhtä asiaa: pikkupojastani oli alkanut tulla iso mies.



Takaisin