Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 20.7.2011


Takaisin


Neuvos

90-luvun puolivälissä  kiersin Ritva Tolpan kanssa kylänraitteja katsastamassa. Ne kun olivat Maaseutukeskuksen ja Pirkanmaan luonnonsuojelulupiirin yhteisen kesäkisan aiheena. Joku Matti Järvenpää oli ilmoittanut Hämeenkyrön Särkijärventien kisaan.

Ajoimme pikkutien risteykseen, kun pusikosta pomppasi esiin puna-mustahaalarinen partasuinen mies heiluttaen käsiään. Ritva painoi pelästyneen kaasua ja sanoi: Kauhea äijä. Maalla näkee kaikkea, vastasin.

Lähestyimme metsän siimeksessä  olevaa taloa. Metsikkö oli täynnä kaikkea romua: oli puskutraktoria, kaivinkonetta, bensa-aseman kylttiä. Kauhea romuvarasto, muistuta, että soitan ympäristösihteerille tai viranomaisille, sanoin.

Romuajoneuvolaki ei koske omaa pihaa, jätehuoltorikos, jätehuoltorikkomus, roskaaminen, ajattelin mielessäni pykäliä, jolla päästä tapauksen kimppuun. Laki eräistä naapurussuhteista lienee paras.

Saavuimme pihaan, käänsimme auton ja tulimme takaisin risteykseen. Sama mies yritti pysäyttää meidät. Ritva kääntyi risteyksestä toiseen suuntaan. Sekin oli harhapolku. Palasimme takaisin. Nahka-asuinen seisoi risteyksessä jonkun toisen kanssa. Pysähdy, kysytään noilta, sanoin. Päivää, etsimme Matti Järvenpäätä. – Minä olen, mutta ei tunnu seura kelpaavan, vastasi nahka-asuinen. Naamat punaisina esittäydyimme.

Kylänraitit rassattuamme Matti kysyi, haluammeko tutustua hänen puuhamaahansa. Kyllä, mielellämme. Näimme, kuinka hienosti vanhasta tavarasta ja sitä kunnioittaen Matti oli tehnyt koko metsän täyteen kantaaottavaa taidetta. Olimme aivan haltioissamme.

Tuo mies on maailman mestari, jos vain sarja löytyy, sanoin Ritvalle, kun ajoimme omaa tyhmyyttämme nauraen pois Järvenpään pihapiiristä. Sarja löytyi seuraavana keväänä, kun Suomen luonnonsuojeluliitolta tuli ukaasi tehdä jotain huhtikuussa Nuukuusviikolla. Muistin heti Matin ja ajattelin, että voisimme nimetä hänet Kierrätysneuvokseksi. Esitys meni luonnonsuojelupiirin hallituksessa läpi ja niin Matista leivottiin neuvos.

Matti itse oli juonessa mukana ja otti nimityksen vastaan suurella nöyryydellä ja pilke silmäkulmassa. Sittemmin Matti on saanut Pirkanmaan kulttuurirahaston taideapurahan ja hänen upeasta Rautapuistostaan on tehty kirja.

Matin lisäksi kierrätysneuvoksen arvonimen on saanut vain Härmälän Nuukakerhon vetäjä Eila Niemi. Sittemmin jätelakia uudistettiin ja ehkäisy tuli tärkeimmäksi asiaksi. Ehkäisyneuvoksiksi on nimetty suutarit ammattikuntana sekä  Pirkanmaan jätehuollon tiedottaja Sinikka Jalo epävirkamiesmäisen käytöksen takia. Ehkäisyneuvokseksi Matista ei nuoruudensyntien (poikiensa) takia liene mahdollisuuksia, mutta kierrättäjänä Matti on maailmanmestari.

Takaisin