Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 20.6.2010 klo 20:52


Takaisin


Nuukuutta


Viikolla 16 vietetään valtakunnallista Nuukuusviikkoa. Aikoinaan, kun ei ollut kierrätyskeskuksia, järjestin luonnonsuojeluliiton puolesta Nuukuusviikoilla tavaranvaihtopäiviä eri puolilla Tamperetta. Kokemusteni pohjalta niitä voisi kutsua myös Ahneuden vuosipäiviksi.

80-luvun puolivälissä  järjestin Tammelan torilla tavaranvaihtopäivän, jonka yhteydessä  oli myös ohjelmaa. Idea oli, että ihmiset toivat torille turhia tavaroitaan ja ne, joilla oli tarpeita, saivat viedä mitä halusivat. Päivän lopuksi siivosimme torin ja kiikutimme kaatopaikalle kellekään kelpaamattomat tavarat.

Eräs mies tuli torille autollaan ja etsi minut käsiinsä, koska minulla oli järjestysmiesnauha. Hän kertoi, että hänen vaimonsa oli kuollut vuosia sitten ja nyt hän päätti tuoda vaimonsa vaatteet torille. Nostimme tavaroita takakompsusta ja ennen kuin ehdimme niitä toripöydälle laskea, ne olivat löytäneet uuden omistajan. Vähällä oli, etteivät auton tunkki ja vararengas lähteneet ilmaisesta hyväkuntoisesta tavarasta hullaantuneen väkijoukon mukaan.

Yksi nainen sieppasi kädestäni kauniin valkoisen naisten juhlakengän ja toinen nainen toisen. Koska sopua ei syntynyt siitä, kumpi näki kengät ensin, niin ensimmäinen nainen tunki kengän taskuunsa ja lähti kävelemään pois ja toinen nainen jäi pariton kenkä kädessään seisomaan torille.

Pari vuotta myöhemmin järjestin tavaranvaihtopäivän Pispan koulun pihassa. Asuin itse aivan naapurissa ja kävin kotoa hakemassa oman nahkatakkini. En ollut sellaista ikinä halunnut, mutta vanhempani tasapuolisuuden nimissä hankkivat minulle ja veljelleni samanlaiset. Minulla oli siis käyttämätön 15 vuotta vanha Friitalan nahkatakki. Kun astuin koulun pihaan, joku mies hyökkäsi kimppuuni ja alkoi kiskoa nahkatakkia kädestäni huutaen: Sinä varastit minun nahkatakkini!

Seisoin suu auki järjestysmiesnauha kädessäni ja kiskoin takkiani yhteen suuntaan ja mies toiseen. Ympärillemme kerääntyi iso ihmisjoukko. Siinä vaiheessa päästin irti ja ajattelin, että takki menee ainakin tarpeeseen. Mies juoksi pois ja huuteli koko ajan solvauksia minulle. Kaverini, jolla myös oli järjestysmiesnauha, kysyi minulta: Harri, miksi Sinä varastit tuon miehen nahkatakin? Tässä vaiheessa mittani oli täysi ja päätin, etten enää ikipäivänä järjestä tavaranvaihtopäiviä. Tämä päätös onkin pitänyt.

Tavaranvaihtopäivien idea tuli kansalaisjärjestöjen Kierrätysliikkeeltä, jolla myöhemmin oli nimikilpailu. Kierrätys, kun tuli Suomessa jossain vaiheessa hoidettua, ja piti ottaa seuraava askel. Ehdotin nimeksi Ehkäisyliike, ruotsiksi Kondomrörelsen, koska jätteen synnyn ehkäisy on jätelain hierarkian mukaan tärkein tehtävä. Esitykseni ei kuitenkaan mennyt läpi jostain syystä.


Takaisin