Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 22.11.2009 klo 12:14


Takaisin


Paljastuksia

Moni on varmaan mielessään miettinyt, kuinka minä tulen niin hyvin toimeen Matti Äijön sekä Pirkanmaan metsäkeskuksen ex-johtaja Kalle Ounin kanssa. Matti ja Kalle kun ovat jonkin sortin metsämiehiä ja minä jonkin tason luonnonsuojelija. Kerrottakoon tarina kokonaisuudessaan tässä ja nyt.

Pirkanmaan metsäkeskukseen tuli 20 vuotta sitten uusi tiedottaja, Jyri Makkonen. Jyri kysyi heti ensimmäisenä työpäivänään, kuka on kaupungin pahin ja partaisin luonnonsuojelija? Joku mainitsi minut. Jyri soitti ja ehdotti tapaamista. Aiheena ei olisi se, mistä me ollaan eri mieltä vaan se, mistä me ollaan samaa mieltä.

Tapasimme Tampereella ravintola Tillikan terassilla. Puhuimme niitä näitä. Juttu luisti hyvin. Jossain vaiheessa meidän annettiin ymmärtää, että ravintola menisi kohta kiinni. Jyri totesi, että tässä on nyt käytetty molempien työ- ja yöaikaa, eikä kunnian kukko seuraavana päivänä  laulaisi, jollei meillä olisi mitään konkreettista esittää työnantajillemme. Pelkkä toteamus, että suhteita on ja hyviä, ei tyydyttäisi ketään.

Vähän vaille yksi yöllä  olimme alakerran pisuaarin ääressä ja Makkonen huusi: Kummalla on suurempi: metsämiehellä vai luonnonsuojelijalla. Suurempi mikä, minä kysyin. Puu, vastasi Makkonen. Etsitään suurinta puuta ja katsotaan, kummat löytävät isomman; luonnonsuojelijat vai metsämiehet. Isot puut ilmoitamme Dendrologian seuralle ja osa niistä  saatetaan jopa rauhoittaa vanhan luonnonsuojelulain mukaisiksi luonnonmuistomerkeiksi.

Esittelimme molemmat ehdotukset pomoillemme ja läpi meni. Vastauksia tuli toista sataa. Sitten etsimme suuria muurahaiskekoja, lähteitä, liito-oravia, kelopuita…  Joka vuosi uusi kisa ja uusi aihe. Samalla valistimme ihmisiä  muurahaisten terveyspoliiseina toimimisesta, lähteiden ja purojen merkityksestä  vesitaloudelle ja niitten luontoarvoista. Ja liito-oravista keräsimme tietoja sulassa sovussa ja kehotimme jättämään kelo- ja pesäpuita pystyyn. On tärkeää huomata, että tämä tapahtui 10 vuotta ennen nykyistä luonnonsuojelulakia ja EU:n liito-oravapykäliä. Olimme siis aikaamme edellä ja reippaasti.

Kaikki eivät kuitenkaan katsoneet tätä metsämiesten ja luontoväen veljeilyä hyvällä. Muistan kuinka Metsälehteen joku nimimerkki kirjoitti siitä, että  metsäkeskuksen tehtävä on puun tuotanto eikä luonnonsuojelu. Nimimerkki ehdotti seuraavan kilpailun teemaksi vehmainta vatukkoa ja tuomariston pitäisi hänestä palkita se, joka on jättänyt metsänsä  täysin hunningolle.

Ajat  muuttuvat. Muistan kuinka tullessani luonnonsuojeluliitolle töihin Ympäristövuonna 1980 yritin miettiä ketkä ovat vihollisiamme. Sitten puhuin sidosryhmistä. Nykyään yhteistyökumppaneista. Ja Jyrin, Kallen ja Matin kohdalla kavereista.


Takaisin