Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 2.7.2008 klo 11:45


Takaisin


Palvelua 

Pasilan Alkon edusta eräänä aamuna klo 8.55. Minä ja viisi muuta janoista odotamme oven aukeavan viiden minuutin päästä. Aivan yllättäen myyjä tulee, avaa oven, toivottaa meidät tervetulleeksi, hymyilee ja pitää ovea auki. Klo 9.00 eli liikkeen virallisena avaushetkenä marssin jo ulos kassi täynnä. 

VR:n juna Helsingistä Tampereelle. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyseessä on eri Helsingin reissu kuin alussa mainittu. Hyppään Pasilan asemalta pohjoiseen menevään junaa. Kun konduktööri jossain vaiheessa tulee kohdalleni, ilmoitan ostavani lipun Toijalaan. Tämä juna ei valitettavasti pysähdy Toijalassa, kuuluu kohtelias ja pahoitteleva vastaus. Olen hypännyt väärään junaan. Helsingistä lähtee muutaman minuutin sisään kaksi pikajunaa pohjoiseen, joista toinen ei pysähdy Toijalassa ja toinen jossain muualla. 

Kerron, että minun on pakko olla Toijalassa silloin ja silloin eräässä palaverissa alustajana. Jos hyppään junasta Tampereella ja palaan takaisin Toijalaan, niin kello on jo niin paljon, että tilaisuus on jo päättynyt. 

Eipä hätäillä, soitan kuljettajalle konduktööri lohduttaa. Ja kohta kuulen ilouutisen: pikajuna pysähtyy minun takiani Toijalassa. Asemalla junan sähkölukittuja liukuovia ei kuitenkaan uskalleta kaikkia avata, jotta kukaan muu ei poistu tai hyppää junaan erehdyksessä. Kaksi hymyilevää konduktööriä vääntää sorkkaraudalla oven auki ja hyppään laiturille. Ehdin ajoissa tilaisuuteen ja iltani on pelastettu. 

Autokatsastus Tampereen Hatanpäällä kalliin jarruremontin jälkeen. Jarrudynamometrissä takajarrut kuitenkin puoltavat 70%. Eipä hosuta, sanoo hyväntuulinen autonkatsastaja ja vetää käsijarrua pikkuhiljaa enemmän ja enemmän päälle. Ruoste lähtee rummuista tai levyistä tai mitä ne ovatkin ja tuliterät jarrupalat asettuvat muotoonsa. Siellä se kävi 30%:ssa huutaa katsastushenkilö ja lyö iloisesti leiman rekisteriotteeseen. 

Juhannuspäivä tamperelaisessa Peltolammin Saluunassa. Saavun kaverini kanssa hyvässä vireessä muassamme kassillinen omia eväitä. Ojennan ne tiskin yli ja tilaan pöytään samanlaista lisää. Iloinen tarjoilija tuo juomaa pöytäämme. Jossain vaiheessa huomaan, että olemme juoneet tarpeeksi, mutta ruokapuoli on jäänyt heikommalle. 

Kassalla on lappu: Ei ruokaa Juhannuksena. Tiedustelen lähintä apepaikkaa. Voin leipoa Teille pari pizzaa ehdottaa tarjoilija. Suostumme tähän ja jäämme vielä syömään ja juomaan. Jossain vaiheessa jatkamme matkaa ja pyydämme eväskassimme mukaan. Tarjoilija noutaa kylmiöstä jääkylmät juomamme ja jatkamme matkaa. 
 

Vedetäänpä vielä kotiinpäin: Ikaalinen, Koskelan Rautakauppa. Haen hyllystä kolmen litran pöntön valkoista maalia ja pyydän sävyttämään sen värimallini mukaan. Myyjä tekee työtä käskettyä. Mökillä purkin avatessani huomaan, että sävy on aivan väärä. Auringonkeltaisen sijaan maali on Ruotsin lipun keltaista. Kuka nyt haluaisi maalata matalan majansa Ruotsin lipun keltaiseksi? 

Parin päivän päästä palaan purkin kanssa ja kerron ongelman. Myyjä katsoo purkin kylkeä ja löytää sieltä pienen kirjaimen. Jos siellä on A, niin kyseessä on maali, jonka saa sävyttää ja jos C, niin väri on valmista valkoista. Tai toistepäin. En enää muista. Mutta myyjä muistaa ja tietää. Löytää purkista sävyttäjän tiedot kertoo olleensa itse asialla. Hän on hyvin pahoillaan, etten päässyt viikonloppuna maalaushommiin, koska hän sävytti värin väärään pohjamaaliin. Myyjä ottaa minun mokani omakseen. 

Ikaalisten terveyskeskus. Uusi ylilääkäri ottaa minut vastaan. Hän on tutkinut etukäteen potilastietoni, käy läpi kaikki ongelmani, tutkii perinpohjaisesti, tekee muistiinpanoja, kirjoittaa useamman reseptin, varaa ajan laboratorioon ja erikoislääkärille. Hän haluaa ensi käynnillä käydä perinpohjin läpi uuden potilaan asiat. Pääsin myös ajallani sisään. Olin pääosassa. Ei ollut kiirettä eikä tunnetta liukuhihnalla olosta. Osittain senkin takia verenpainearvoni olivat erinomaiset. 

Kaikki yllä ollut totta. Ei unta eikä unelmaa. Asiat eivät tapahtuneet samana päivänä, eivät samana vuonna, eivät edes samalla vuosituhannella.. Mutta ne tapahtuivat.  

Urbaanit legendat monopoliyhtiöiden ja valtionyhtiöiden huonosta palvelusta voi haudata. Samoin tarinat ravintoloitten Kerberoksista. Speden rautakauppajuttu ei enää naurata. Se on nähty sen verta monta kertaa. Eikä se enää ole edes totta. Terveyskeskukset eivät ole arvauskeskuksia vaan ammattitaitoinen henkilökunta työskentelee alipalkattuna kovan paineen alla, mutta jaksaa silti hymyillä. 

Miksi ylipäätään kirjoitan, jos kaikki on hyvin? Siksi, että edellä olleet tapahtumat eroavat arjesta. Ne ovat helmiä elämän nauhassa. 


Takaisin