Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 2.7.2008 klo 11:45


Takaisin


Puutteessa 

Poikkesin Ikaalisten Nesteellä pesettämässä autoni. Yritin ostaa halvemman pesun, mutta myyjä ilmoitti minun tarvitsevan paremman pesun. Keli kun oli rapainen ja autoni hyvin likainen. Myyjä tiesi tarpeeni paremmin kuin minä. 

Poikkesin Tampereella Dressmanilla ostaakseni yhden paidan. Myyjä kertoi, että nyt saa kaksi paitaa yhden hinnalla. Niinpä ostin kaksi. Matkalla kassalle hän esitteli minulle solmion, jonka sävy sopi molempaan paitaan. Ostin senkin. Kassakoneen jo kilistessä hän kysyi tarvitsenko halpoja, mutta hyviä villasukkia. Ostin niitäkin 10 paria. Tilastojen mukaan suomalainen mies poikkeaa vaatekaupassa kerran vuodessa. Ei mikään ihme, sillä sain vuoden vaatteet yhdellä kerralla. Itse en tiennyt niitä kaikkia tarvitsevani, mutta myyjä tiesi onneksi tarpeeni. 

Ikaalisten Alko muutti S-marketin viereen jokin aika sitten. Pysäköin autoni postikonttorin eteen ja lähdin kävelemään entistä Alkoa kohden tietämättä muutosta. Käsityöliikkeen myyjä oli pihalla kellokaupan myyjän kanssa ja he huikkasivat minulle ohimennessäni viestin Alkon muuttamisesta uuteen paikkaan. Mistä myyjät tiesivät, mitä minä etsin? Olinko niin janoisen näköinen, että he arvasivat mihinkä olin menossa vai tunnistivatko he alan miehen ulkonäön perusteella? Kiitin vinkistä ja lähdin S-marketin suuntaan. 

Tampereella kävelin kerran Hämeensiltaa pitkin ravintola Tillikan ohi, kun ovimies kehotti minua poikkeamaan sisään. En ollut aikeissa poiketa, mutta kun kerran Suomessa pyydetään poikkeamaan, niin poiketaan sitten. Sisällä tarjoilija tuli kädessään kaksi pulloa lempijuomaani ja ilmoitti talon tarjoavan ravintolapäällikön määräyksestä. Nöyränä asiakkaana pysäköin kantapöytääni, vaikka en sillä kertaa tiennyt minulla senlaisia tarpeita olevan. 

Samma homma ulkomailla. Mihinpäin maapalloa tahansa kone laskeutuu ja minä astun ovesta pihalle, niin heti on pimeän rahan vaihtajaa, itsensä ja muun myyjää kimpussani. Olenko jotenkin helposti huijattavan näköinen, puutteessa olevan tuntuinen vai luulevatko myyjät tietävänsä paremmin minun tarpeeni kuin minä itse? 

Erilaisten myyjien, tavaran- ja rahanvaihtajien ja vastaavien tahojen mielestä minä olen helppo saalis. Yhdestä asiasta olen kuitenkin iloinen. Suomalaiset tullimiehet eivät ole koskaan tarkastaneet minua. Edestäni ja takaani on napattu kunniallisen oloisia liikemiehiä ja kelpo perheenisiä, mutta minut on jätetty rauhaan. Jopa silloin, kun Suomi ei vielä ollut EU:ssa ja saavuin ulkomailta Pirkkalan lentokentälle. Menin ensimmäisenä tullin ohi ja tullimies ihmetteli, että minulla oli niin vähän matkatavaroita. Tässäkin on puolet liikaa, möläytin virantoimituksessa olevalle virkamiehelle. Hyvää Juhannusta, hän vastasi.


Takaisin