Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 22.11.2009 klo 12:14


Takaisin


Pyhä  lehmä

Istuin WC-pytyllä marraskuussa 1993, luin Helsingin Sanomia ja huusin silloiselle armaalle avopuoliskolleni: "Hei, sitä Turun Pyhimystä ei ole vielä myyty!" Hän luuli minun kokeneen uskonnollisen herätyksen ja kysyi: Mitä Pyhimystä ? Kerroin, että olen pienestä pitäen halunnut Pyhimys-Volvon ja nyt museokatsastettu sellainen olisi myynnissä.

Omakohtainen esimerkkini vahvistaa hyvin sen, kuinka tunteenomaista suhtautumisemme autoihin ja yksityisautoiluun on. Elämme mielikuvien maailmassa. Automainontahan on nimenomaan mielikuvien luomista. Pientä, tylsää perheautoa mainostetaan sillä, että "sillä on piilossa konepellin alla Porsche” (Seat Ibiza) ja kerrotaan, kuinka "se on petojen sukua" (Fiat). Jälkimmäisen mainoksen kilpailevat autokauppiaat muuttivat muotoon ”susi jo syntyessään” ja sitä kautta riisuivat pedon aseista.

Yksityisautoiluun liitetään vapaus. Jenkeille isot autot ja moottorit, sadat hevosvoimat sekä  mieletön bensankulutus ovat vapauden symboli. Turvallisuus, luonnonvarojen säästö ja käytännöllisyys jäävät taka-alalle.

Vihreät tuttavani diggaavat rättisitikkaa. En ole itse koskaan voinut sietää koko vehjettä. Kallis, epäkäytännöllinen, saastuttaa vähintään yhtä paljon kuin muutkin ja on vielä kaiken lisäksi ruma. Luonnonsuojelijatuttavillani on kaatopaikalta esiin kaivettuja katsastamattomia, huonokuntoisia, epämääräisiä pakettiautoja ja klaippareita. Minusta ei ole luonnonsuojelua pitää jotain romua mahdollisimman kauan liikenteessä. Valtaisa bensan ja öljynkulutus, kilinä ja kolina ja turvattomuus eivät ole luonnonsuojelua.

"Helin joi autonsa" uutisoi Aamulehti 19.7.1990. Ostin kesällä -89 vanhan ysikutosen Saabin. Sen kunnostamiseen ja ylläpitoon meni vuoden aikana yli 5000 markkaa. En loppujen lopuksi tarvinnut autoa ja sen ylläpito tuli kalliiksi. Niinpä päätin antaa sen ilmaiseksi ensimmäiselle huolijalle. Vastalahjaksi sain votkapullon. Mielestäni tein hyvän kaupan. Kiihkeimmät yksityisautoilun kannattajat pitivät tempausta herjauksena. Liikenneaktivistituttavani ihmettelivät, kuka maksoi niin paljon autosta ?! Suhtautuminen autoiluun on tunteenomaista.

"Mieluummin syön matoja, kuin ajan autolla", luki banderollissa, joka kädessäni vastustin Jyväskylän Suurajoja 1991 Ratinan sillalla Tampereella. Onneksi kukaan ei ole tullut tähän päivään mennessä matoja syöttämään.

Autolla ajaminen saastuttaa, ei omistaminen. Tämä mielessäni olen nyt 61-mallin Pyhimys-Volvon onnellinen omistaja. Se on itse asiassa Englannissa koottu Amazon-Volvo (Volvo 121 S), jossa on Italiassa piirretty kori, kuplavolkkarin (VW 1200) bensankulutus ja kantti-Ladan (Lada 1200) ajo-ominaisuudet. Museorekisteröidyllä autolla saa ajaa 30 päivää vuodessa.


Takaisin