Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 20.6.2010 klo 20:54


Takaisin


Salatut elämät

Televisiossa pyörii monenmoista saippuasoopaa. En oikein jaksa innostua näistä Kotikaduista, Salatuista elämistä ja Kallioista. Jouko Turkka sanoi aikoinaan, että kun hän keksii päässään jonkun oikein kovan jutun, niin hän menee kadulle ja siellä tulee vastaan vielä kovempi juttu. Totuus on tarua ihmeellisempää. Näin on myös minun kohdallani.

Äitini oli kotoisin Polvijärven kunnan Sotkuman kylästä ja tuli raskaaksi keväällä -56. Siinä vaiheessa hän muutti Helsinkiin, synnytti minut siellä tammikuussa -57 ja jätti orpokotiin. Tämän jälkeen hän palasi muina naisina kotiseudulleen eikä puhunut asiasta mitään kenellekään. Neljä vuotta myöhemmin hän löysi miehen, Auliksen, joka oli kihloissa erään Mirjamin kanssa. Aulis jätti kihlattunsa ja avioitui äitini kanssa.

Vuodet vierivät. 30 yhteisen ja onnellisen avioliittovuoden jälkeen äitini kuoli pitkällisen sairauden murtamana. Aulis oli vuosikaudet ollut äitini omaishoitajana. Äitiäni haudatessaan Aulis löysi kirkonkirjoista pienen, suloisen 35-vuotiaan karvanaamaisen pojan. Sen aikaisten lakien takia Aulis joutui antamaan tälle pojalle puolet pesän yhteisistä varoista. Poika oli varsinainen hulttio. Hän tuhlasi rahat, osti pari maatilaa, Pyhimys-Volvon ja lähti Jenkkilään ja Meksikoon. Lopulta tämä tuhlaajapoika päätyi Las Vegasiin ja meni siellä naimisiin kello yhdeltä yöllä silloisen matkakumppaninsa kanssa. Kysymys kuuluu: Mitä muuta Las Vegasissa voi tehdä kuin pelata uhkapelejä, juoda casinoilla ilmaisia margarithoja ja mennä naimisiin? Minä tein kaikkea niitä.

Takaisin Suomeen ja Aulikseen: Aulis oli kovastikin allapäin vaimonsa kuoleman johdosta eikä osannut iloita vaimonsa yllätyspojasta. Hän otti yhteyttä entiseen kihlattuunsa yli 30 vuoden tauon jälkeen. Rakkaus syttyi uudelleen ja he menivät naimisiin.

Aulis ei voinut vihata minua, sillä minulla oli äitini silmät, nenä ja leuka. Selitin Aulikselle, että hän voi kuvitella, että minun kauttani hänen edesmennyt vaimonsa elää edelleen. Ystävystyin Auliksen kanssa ja hän pyysi minut jopa häihinsä. Kysyin, missä ominaisuudessa olisin paikalla ja Aulis sanoi, että hänen poikanaan. En kuitenkaan kehdannut mennä häihin.

Aulis ja Mirjami poikkesivat Ikaalisissa ja minun populaationi heidän luonaan Joensuussa muutaman kerran. Erityisen ihastunut Aulis-ukki oli tyttäreeni, joka on perinyt vaaleutensa äitini puolelta. Aulis nukkui pois pari vuotta sitten syksyllä kahden onnellisen avioliiton jälkeen.

Emme koskaan Auliksen kanssa saaneet selville, kuka biologinen isäni on. Sukututkimusta harrastimme sen verran, että huomasimme, että minulla on pikkuserkku, Matti. Olemme Matin kanssa molemmat lähtöisin Polvijärveltä. Pikkuserkkuni Matti päätyi Greenpeacelle metsäpäälliköksi, minä Suomen luonnonsuojeluliitolle aluepäälliköksi.


Takaisin