Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 7.8.2009 klo 14:21


Takaisin


Seurallista


Tiedättehän Suomen? En tarkoita nyt maata enkä makkaraa, vaan Suomi 24:ää, josta Vanhanenkin löysi Ruususensa. Erosin lasteni äidistä pari vuotta sitten. Tutullani kävi samoin. Hän kirjautui Suomi 24:ään ja mainosti sitä kovasti minulle. Niinpä minäkin kirjauduin Suomeen Matin ja Rikun esimerkkien innoittamana.

Suomi 24:ään voi luoda oman profiilin, jossa voi kuvailla itseään ja esittää toiveita siitä, minkälaista seuralaista etsii. Kerrankin minä miehenä pääsen valitsemaan kumppanini, ajattelin innoissani. Normaalistihan naiset valitsevat puolisonsa, eivät miehet. Nuorena ihmettelin kovasti sitä, että naiset aina ravintolassa menevät vessaan kaksin. Itse haluan tehdä tarpeeni rauhassa enkä Ludvig IV:n tapaan halua koko hovia mukaani sukukalleuksiani katsastamaan. Nyt wanhempana olen tajunnut jutun juonen; naiset menevät yhdessä vessaan ja sopivat kuka minkäkin miehen ottaa, jotta ei sitten ravintolapöydässä synny kilpailutilannetta.

Suomen seurustelupalstoilla minä  voisin laittaa näitä toiveita kumppanista, kilpailuttaa kyseiset henkilöt ja sitten valita pakan päältä parhaan. Näin naivisti ajattelin, mutta olinhan vastaeronnut ja muutenkin vieraantunut nykytodellisuudesta.

Naisella pitäisi olla pitkä, tumma tukka, hymykuopat, pisamat… Hetkinen! Minähän kuvailin lasteni äitiä, josta juuri olin eronnut. Vähän asiaa pohdittuani päädyin siihen, että voisin hyvinkin ottaa samanlaisen. Luonne saisi kyllä olla parempi. Ja iästä puolet iästä pois. Koulutustoive: biologi. Elokuvamaku akselilta: Komisario Palmun erehdys, Pulp Fiction. Musiikkipuolelta voisi digata Leevi & The Leavingsin Keskiviikkoa, Kari Rydmanin kauneimpia rakkauslauluja sekä aatteellisen musan puolelta Lautasta Guatemalan verta. Viimeksi mainittu ei aukea monelle, mutta en minä mitään tusinatuotetta etsinytkään.

Kotikunnakseni laitoin Tampereen. Suomessa ei tuohon aikaan ollut yhtään ikaalilaista. Nimimerkikseni laitoin Kanta Peikko. Se kuvaili mielestäni hyvin ulkoista olemustani kuten kantakapakan kantapöytääkin. Näin raittiit uskovaiset kiertäisivät minut kaukaa. Luin vielä ilmoituksen läpi. Oli pakko vaihtaa kumppanini ikätoive 20:sta 45-50 vuoteen, että en heti kättelyssä saisi sian mainetta.

Miten sitten kävi? Löysin Suomesta mielenkiintoisia tyyppejä, joita sitten tapailin. Minulla oli kerran kahden viikon aikana kahdeksat treffit. Nuori työharjoittelijamme kertoi, että hänellä ei koko elämänsä aikana ole ollut kahdeksia treffejä ja paheksui menoani.

Yksi  Suomi 24 -tutuistani sairastui ja joutui kuukaudeksi sairaalaan. Hänellä oli ongelma: mihin laittaa koira siksi aikaa? Tarjouduin ottamaan Emman hoitooni. Muut löysivät Suomesta seurustelukumppanin, minä koiran…



Takaisin