Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 2.7.2008 klo 11:45


Takaisin


Tosiasioita 

Kun olin pieni luulin, että hevoset ovat lehmien miehiä. Aku Ankassa Polle Konikaulus ja Heluna kun heilastelivat. Hevonen on muutenkin miehekäs eläin lihaksineen ja lehmä naisellinen isoine utareineen. Ja sanotaanhan naisia joskus lehmiksi ja kantturoiksi. Autossa puolestaan on hevosvoimia. Ja mitä enemmän hevosia, sen miehekkäämpi menopeli. Tai kuljettajalla heikompi itsetunto. 

Aku Ankka on vaikuttanut muutenkin maailmankuvaamme. Kaiken huippu on se, että Aku Ankassa esitetyistä tarinoista on tullut tosia. Siis saduista totta. Esimerkkinä mainittakoon Carl Barksin iki-ihana Sopulivuosi -tarina. Siinä Roopen rahasäiliön avain on pienessä kaulaketjussa ja päätyy sopulin kaulaan. Sopuli puolestaan pääsee pienen kalastusaluksen kyydissä takaisin kotimaahansa Norjaan. 

Aku, veljenpojat ja Roope painuvat lentokoneella perässä ja yrittävät löytää kyseisen sopulin miljoonien muiden sopuleiden joukosta. Tarinassa sopulit ovat kuin heinäsirkkalauma, jotka syövät kaiken eteensä osuvan. Ja kun sopulilauma viimein saapuu meren rantaan, kaikki sopulit syöksyvät mereen ja tekevät hurmavan joukkoitsemurhan. Sopulit katoavat maanpäältä salaperäisesti, kunnes tulee seuraava sopulivuosi, vaellus ja joukkotuho. 

Tarina ratkeaa onnellisesti: Tupu, Hupu ja Lupu ostavat itselleen matkamuistoksi ison tahkojuuston, jonka sisään kaulapantasopuli päätyy ja jää syömään juustoa muiden lajitovereitten  noudattaessa vaellusviettiään ja syöksyessä varmaan tuhoon. 

Tarina sinänsä on hyvä ja Carl Barksin piirrokset uskomattoman upeita. Valitettavasti vain koko juttu on satua alusta loppuun saakka. Kyllä lastenlehdissä saa kertoa satuja – vai mitä? Mitä tässä nurisen? 

Kysymys kuuluu: Mitä teki Disneyn luontodokumenttiryhmä? Ja vastaus on: dokumenttielokuvan Sopulivuosi.  

Minäkin muistan sen 1960-luvulla nähneeni sekä televisiossa että biologian tunnilla. Siinäkin sopulit lisääntyvät hirveästi, lähtevät vaeltamaan ja syöksyvät lopulta tuhoon. Tarina on muuten hyvä juttu, mutta ei valitettavasti ole totta! 

Disneyn kuvausryhmällä oli vaikeuksia kuvata sopuleitten joukkoitsemurhaa ja mereen syöksymistä. Apuun otettiin puskutraktori, jonka kauhaa paetessaan sopulit syöksyvät jyrkänteen reunan yli tuhoon. Tämä filminpätkä liitettiin muuten valmiiseen dokumenttiin ja Disneyn luontokuvausryhmä oli ensimmäisenä ikuistanut sopulien salaisuudet. 

Carl Barksin oivasta piirrostarinasta oli tullut tieteellinen dokumenttielokuva, jota käytettiin opetuksessa. Fiktio oli muuttunut faktaksi. Tarina todeksi. Kuinka moni muu hyvä tarina on vuosien myötä muuttunut totuudeksi?  

Jaroslav Hasekin kunnon sotamies Svejk kertoi tarinan lehtimiehestä, joka kirjoitti hyviä uutisia, jotka eivät olleet totta. Ihmiset tiesivät, että uutiset eivät olleet tosia, mutta ne olivat niin hyviä uutisia, että niistä pidettiin sen takia. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes kyseinen toimittaja kirjoitti närhestä jutun ja biologian dosentti kirjoitti vastineita sen verran, että toimittaja sai potkut. Disneyn kuvausryhmä ei saanut potkuja. Hyvässä lykyssä elokuva on vielä palkittiin. 

Vielä yksi lapsuusmuisto. Kummitädin tykönä sain aina lehmän maitoa. Kotona tarjottiin kaupan maitoa. Kaupan maito oli oikeaa ja hyvää. Aito asia, kuten Coca-Cola. Lehmän maito oli paksua ja rasvaista, eikä ollenkaan niin hyvää. Se on aivan ymmärrettävää. Kuinka tyhmä luontokappale pystyisi tekemään yhtä hyvää maitoa kuin viisas ihminen? 


Takaisin