Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 2.7.2008 klo 11:45


Takaisin


Uusavuttomuutta 

Hämeenkyröläinen autojen keräilyä harrastava tuttuni ihmetteli aikoinaan sitä, että lehtien yleisönosastot täyttyivät kyselyistä, kuinka tuulilasiin liimatun autoverotarran saa irti. Tuttavaani kyselyt ja niihin asiantuntijoiden antamat vastaukset huvittivat. Hän ennusti, että kohta tehdään vielä opaskirjanen siitä, kuinka irrottaa tarra tuulilasista. 

Suuressa maailmassa, rapakon toisella puolen harrastetaan opaskirjoja. Pari vuotta sitten jenkkien ympäristöministeriö teki oppaan metsään ulostamisesta. Lehtihaastattelussa Suomen ympäristöministeriön edustaja kertoi, että meillä ei vielä ole suunniteltu opaskirjasen tekemistä siitä, koska olemme lähempänä metsää ja luontoa ja selviämme omin avuin. Mutta kuinka kauan? Selviääkö uusavuton nykypolvi metsäretkestään pidättelemällä Veijo Esson baariin tai kotiin saakka? 

Opaskirjaset ovat muutenkin muotia Amerikan maalla. Olen itsekin selannut Ekostaaseihin opastavaa kirjaa. Kyseinen englanninkielinen kirja käsitteli luonnon puolesta tehtäviä sabotaaseja. En tiedä kuinka tosissaan kirja oli tehty ja keille uusavuttomille ekoaktiiveille. Todennäköisesti tekijä oli ollut tosissaan. Ehkä myös kirjan amerikkalainen ostaja sai uusia ideoita kirjaa lukiessaan. 

Jonkinsortin älynlahjoilla varustettu ihminen ei opusta naama peruslukemilla pysty lukemaan. Kirjassa oli esim. piirros bulldozerista, jonkinlaisesta sikäläisestä puskutraktorista. Kuvaan oli piirretty nuolia koneen strategisiin osiin. Oheinen teksti opasti: Tuossa on bensasäiliö. Korkki lähtee irti kääntämällä. Kun sinne kaataa jotain möhnöä, niin kone jumiutuu. Tuossa on hydrauliikkavipu, jonka saa irti vääntämällä täältä sen ja sen kokoisella jakoavaimella tuohon suuntaan… 

Seuraavalla sivulla oli kuva voimalinjatolpasta ja selitettiin, että sen voi katkaista sahalla ja kas kummaa, tolppa kaatuu. Oliko se Paavo Haavikko, joka sanoi, että parodia on mahdoton, ne tekevät sen itse. Jotenkin tämä lause tuli mieleen Ekodefense -kirjaa lukiessa. 

Kaveri, jolta kirjan sain lainaksi, kertoi myös avoimesti lehtihaastattelussa kyseisestä opuksesta. Sitä kautta sitä on varmaan muutama kappale päätynyt myös Suojelupoliisin arkistoihin. Todennäköisesti Supon miehetkin miettivät mielessään, ovatko amerikkalaiset ympäristöaktiivit noin avuttomia? 

Uusimman todistuksen uusavuttomuudesta esitti viime syksynä joku mökkiläinen ehdottaessaan lehtikirjoituksessa palokunnan soittamista hätiin, jos pihassa näkyy kyykäärme. Soitetaanko seuraavana ampiaisesta, sitten punkista ja lopulta hirvikärpäsestä. Tehdäänkö kärpäsestä härkänen? Olisiko paras pysyä tutussa ja turvallisessa kaupungissa eikä lähteä luonnon helmaan? 

Ei tuota kyyjuttuakaan voi ottaa tosissaan. Oliko kyseinen henkilö hiljattain nähnyt televisiosta elokuvan Anakonda, jossa monimetrinen muovikäärme väijyy jonkin sortin jorpakossa kahlaavia tutkimusmatkailijoita. Vai oliko edellisen lauantai-illan Avara luonto sarjan aiheena kalkkarokäärmeet tai kobrat? 

Kyy on pelkuri ja jos siitä ei tykkää, sen voi talikolla heittää ämpäriin ja siirtää auton takakompsussa naapuripitäjän puolelle. Eikä soittaa palokunnalle. 

Aikanaan keskusteltiin kovastikin ulkomaalaisten oikeudesta ostaa ja omistaa maata Suomessa. Pelättiin, että saksalaiset tulevat ja ostavat kaikki vapaat rantamme ja rakentavat ne täyteen. Nyt olemme EU:ssa eikä keskieurooppalaisen maihinnoususta ole hajuakaan. 

Eivät cityihmiset halua kitua korvessa hyttysten syötävänä ja muurahaisten pistettävä. Eivät kantaa vettä saunaan tai hakata halkoja. Senverta luonnosta vieraantuneita ja uusavuttomia ovat. 

Sama on kohta meidän suomalaisten kanssa. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Pekka Nuorteva kohautti pari vuotta sitten haastattelussa todetessaan, että kesämökit edistävät luonnon monimuotoisuutta lajimäärällä mitattuna.  

Samaa irvaili luontoa suojeleva tuttavani, väittäessään kesämökkien olevan parhaita luonnonsuojelualueita. Siellä puita ei kaadeta ja muutenkin paikat saavat olla koko vuoden rauhassa paria päivää lukuun ottamatta, jolloin kaupunkilaiset poikkeavat ankeisiin oloihin nuoruuttaan muistelemaan.  

Tämä tarkoittaa tietysti 60-luvulla rakennettuja lautamajoja, ei ympärivuotiseen käyttöön rakennettuja kakkosasuntoja. Toisaalta niissäkin on internetit ja satelliitti-TV:t. Harvoinpa sieltäkään tulee pihalle poikettua. 


Takaisin