Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 25.6.2013


Takaisin


Valkoisia valheita


Esikoiseni kaatoi aikoinaan maitotölkin keittiön pöydälle. Kysyin: Kuka on kaatanut maitotölkin? Minä se olin, kuului vastaus kirkkaalla iloisella äännellä. Kysyin toistamiseen ja kuului vielä kovempaa: Isi, minä se olin. Joskus, ehkä vuotta myöhemmin, kun maitotölkki taas kaatui, hän kiisti jyrkästi kaataneensa sen. Kysymys kuuluu: Missä vaiheessa ihminen oppii valehtelemaan?

Valtaosa lienee nähnyt loistavan Jim Carrey –elokuvan Valehtelija, valehtelija. Siinä opettaja kysyy pikkupojalta mitä hänen isänsä tekee. Hän on valehtelija vastaa poika. Opettaja katsoo häntä hämmentyneenä otsa kurtussa ja toteaa: Tarkoitat, että isäsi on asianajaja. Vitsi toimii paremmin englanniksi, mutta jutun juju tulee suomalaisillekin selväksi: Asianajajat valehtelevat työkseen.

Taitoin yhtä lehteä keittiöni pöydällä 1980-luvun puolivälissä. Vuorossa oli Tampereen luontopolkuja esittelevä juttu. Lopussa oli joitain raamatunlauseita, jotka eivät liittyneet asiaan. Leikkasin ne kylmästi pois jutun lopusta, koska ne eivät mitenkään liittyneet aiheeseen. Lehteen jäi tyhjä reikä. Silloinen tyttöystäväni piirsi pyynnöstäni kannon ja liimasin sen reikään. Kun lehti tuli painosta, jutun kirjoittaja soitti ja ihmetteli mihin sen loppu oli kadonnut. Kerroin, että se ei mahtunut siihen, koska siinä oli se kanto. Selitys upposi kuin kuuma veitsi voihin ja selvisin kuiville vesille. Miksi sitten valehtelin? Oli paljon helpompaa puhua kannosta kuin hänen uskonnollisesta vakaumuksestaan. Näin ainakin itselleni perustelin asian.

Laitoin pari vuotta sitten lapseni katsomaan tyttöystäväni TV:stä jotain elokuvaa. Livahdimme kaikessa hiljaisuudessa salaa alakerran vessaan. Kohta tyttäreni kuitenkin koputti oveen ja kysyi, mitä te siellä oikein puuhaatte. Harjaamme hampaita vastasin ja tulin hammasharja kädessä ulos.

Sanotaan myös, että poliitikot valehtelevat. Valkoisten valheitten sijaan puhutaan vaalivalheista. Tunnen aika liudan poliitikkoja, mutta en yhtään valehtelijaa. Eduskunnassa on sovittu, että ei sanota, että joku valehtelee vaan, että edustaja sejase puhuu nyt muunneltua totuutta. Oma kokemukseni on se, että etenkin uudet valtuutetut yrittävät tosissaan ajaa joitain asioita, kunnes puolueen nokkamiehet kertovat miten pitää toimia. Myös reviireitään tiukasti vartioivat virkamiehet pistävät uudet valtuutetut nopeasti ruotuun.

Valkoisten ja vaalivalheitten sijaan toivotankin Ikaalisten uudelle valtuustolle rohkeutta tehdä tarvittaessa kipeitäkin päätöksiä.

Takaisin