Etusivu


Analyyttinen
Pakinoita ja Kolumneja Pohjois-Satakunnassa
2004-



Luontojuttuja
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa 200
4-


Poliittinen eläin
Kirjoituksia Pohjois-Satakunnassa
2004-2008


Pyhimys
Simon Templarin jäljillä



Minä
Harri Helin pähkinänkuoressa


Lapsellinen mies
Valokuvia matkoilta




Päivitetty 22.11.2009 klo 12:25


Takaisin


Virallista


Ajoin 4-tietä Pyhimys-Volvollani. Äänekoskelta saakka perässäni roikkui poliisiauto. Tarkkailin nopeutta ja ajoin lopulta Pihtiputaan Shellille tankkaamaan. Kaksi virkapukuista poliisia tuli viereeni ihastuneet ilmeet naamallaan ja kysyivät, miten kovaa se kulkee? Siis kaksi virkapukuista virantoimituksessa olevaa virkamiestä. Hetken harkinnan jälkeen vastasin: Tehdas lupaa sille nopeudeksi 170 km tunnissa.

Kaverini osti halvalla hyväkuntoisen 64-mallin Ford Mustangin. Hän vei sen vakuutusyhtiöön arvioitavaksi. Vakuutusvirkailija tuli ulos ja huudahti: Sikamakee kärry – mitä kärsit siitä? Kaverini kertoi rehellisesti hinnan. Kun sitten tehtiin virallisia vakuutuspapereita, virkailija laittoi auton arvo kohtaan kaverini möläyttämän hinnan. Kaverini piteli päätään, kun tajusi mokansa.

Jätevesiasetuksen mukaan pitää täyttää kaavake, johon laitetaan mm. montako päivää vuodessa on mökillä ja mikä on veden kulutus. Täyttelin kaavakkeen ja postitin mökkikuntani eli Tampereen viranomaisille. Pari päivän päästä painuin syömään kaupungin henkilöstöruokalaan ja päädyin samaan pöytään ympäristöosaston väen kanssa. Kerroin, että joku heiltä lähettelee kirjeitä ja niitä pitäisi täytellä, taikka joutuu vaikeuksiin viranomaisten kanssa. Minä olen kyseinen viranhaltija, kertoi vastapäätä istunut nainen. Juttelimme leppoisasti ja hän kysyi ohimennen, montako päivää vuodessa olin mökillä ja mikä vedenkulutukseni olikaan. Katso sieltä kaavakkeesta vastasin, kun en muistanut mitä sinne olin laittanut. No, käytännössä kannan veden ämpärillä sisään ja heitän ikkunasta ulos, joten vedenkulutukseni on niin pientä, että en täytä haja-asutusalueen jätevesiasetuksen ehtoja muuten kuin ilmoituksen täyttämisen osalta.

Muutama vuosi sitten Ikaalisten S-marketissa oli kahvimaistiaiset. Näin kuinka kaksi virkapukuista poliisia hörppi kahvia ja purskahdin nauramaan ääneen. Kävin pyytämässä anteeksi ja viittasin TV-mainokseen, jossa joku piruparka istuu poliisiauton takapenkillä vaikka kuinka monen rikkomuksen takia, mutta poliisit päästävät hänet jatkamaan matkaa mörököllilorun lausunnan jälkeen, koska ovat hyvällä päällä saatuaan kahvia. Poliisit olivat huumorimiehiä ja totesivat, että heistäkin se on paras TV-mainos.

Mikä siinä on hauskaa, että virkapukuiselle henkilölle, kuten papille tai poliisille sattuu jotain? Lokki kakki Antti Litjan papinpuvun päälle Risto Jarvan komediassa Mies, joka ei osannut sanoa ei. Se nauratti, seuraava taas ei. Pyhimys-Volvoni oli huollossa Nokian Essolla, kun kaksi poliisia tuli juttelemaan mukavia. Yhtäkkiä toinen putosi autoani ihaillessaan rasvamonttuun. Toisaalta nauratti, että virkapukuinen poliisi putosi monttuun kuin jossain sketsissä. Toisaalta hän loukkasi itsensä ollessaan mukava. Virallisesti tätä ei tapahtunut koskaan.


Takaisin